Pääsin tammikuisen Nääsvillen reissun aikana pimenevän illan kiertoajelulle, kuskina ja kaupunkia tuntevana matkaoppaana oli paikallinen opas Timo Kokkila. Koska ilta oli jo pimeä ja sen lisäksi taivaalta tihkui vettä, nähtävyydet olivat sen mukaiset eli näkyvyys heikohko, mutta niihin liittyvät tarinat Timon kertomina sitäkin mieleenpainuvampia.
Pimeyden ja tihkun haitat eivät itse asiassa haitanneet, koska kierroksen pääosassa oli keskinäisten kuulumisten vaihtaminen. Sen lisäksi Timolla oli hyvin monesta rakennuksesta, alueesta tai paikasta kerrottavanaan pieniä ja mukavia sekä historiallisia että ajankohtaisia yksityiskohtia. Nämä asiat kuittasivat kevyesti vajavaisen näkyvyyden.
Tuskin olisin kunnolla ehtinyt mitään kunnolla katsomaankaan, vaikka olisimme olleet liikkeellä päiväsaikaan. Sen verran paljon ajelun aikana riitti puhuttavaa. Parhaiten jäivät tietenkin mieleen paikat, joissa pysähdyimme ruokailemaan ja turneen lopuksi kahville.
Riemastuttava kaari Tampereella
Ensimmäinen pysäkki oli Panimoravintola Plevna, jonka Portinvartijan pihvi vei allekirjoittaneen sydämen ja antoi täyttävän makuelämyksen. Paikan sisäänkäynti tunnelmalliselta mukulakivikadulta kahden punatiilisen entisen tehdasrakennuksen välistä oli ehkä pieni mutta allekirjoittaneen mielestä mukava kokemus. Varsinkin kun kyseisen kadun päässä oli mainittuja rakennuksia yhdistävä – tietenkin – punatiilinen holvikaari.
Kierroksen lopuksi ennen hotellille paluuta pysähdyimme hotelli Torniin. Katutasossa manserockin henkeen rakennetun Paja Barin edustalla jouduin fanitapaamiseen. Mainittakoon, että en antanut nimmaria vaikka suostuinkin yhteiskuvaan.
Sitten menimme ylimmän kerroksen Moro Sky Bar -kuppilaan ihailemaan maisemia. Valomeri pimeässä hämeen yössä oli upea, mutta sen verran lattian rajaan yltävät ikkunat saivat korkeuskammon korvien välissä hereille, että metriä lähemmäs lasipintaa en juurikaan mennyt. Vähän ehkä kaula pitkällä kurkottelin. Sen jälkeen olikin mukava istahtaa baariin kahville. Pyynnöstäni istuimme pöytään, joka oli mahdollisimman kaukana ikkunoista.
Varsinaiselta ajomatkalta mieleeni jäi ehdottomasti parhaiten tällä hetkellä Suomen pisin maantietunneli eli Tampereen rantatunneli. Mukava pikantti yksityiskohta oli sininen valaistus sillä kohdalla, missä se alittaa Tammerkosken. Niin ja menihän meillä kierroksen päätyttyä ihan huomaamatta melkoisen reipas tovi hotellin aulassa niitä näitä poristessa. Mustaa makkaraa ei tarvinnut sen kummemmin etsiä, sitä sai hotellin aamupalalla.
