Lapsuudesta ja nuoruudesta mieleeni on jäänyt perhemökkeilyn kolme eri vaihetta. Omasta näkökulmasta ne olivat suoraan sidoksissa lasten ikään.
Kun olimme pieniä, mökille lähti koko perhe. Metsän keskellä olevalla rantamökillä riitti hyvin virikkeitä lapselle. Mikäs sen mukavampaa lapselle kuin käydä mökillä ollessa uimassa tai ongella, koska ”järvi oli ihan rannassa”. Myös metsässä liikkuminen oli tietenkin mukavaa.
Murrosiässä tilanne muuttui. Kaverien kanssa oleminen tuntui huomattavasti tärkeämmältä. Sitä oikein odotettiin, että vanhemmat lähtivät mökille ja saimme kotimaisemissa viettää aikaa kaveriporukalla haluamallamme tavalla.
Sitten tulikin aika, että joku kavereista sai ajokortin. Siinä vaiheessa mökkeily kaveriporukalla oli se paras vaihtoehto. Vanhempia ei tietenkään haluttu mukaan. Onneksi sekin oli asia, josta saatoimme sopia.
Olimme kerran lähdössä kaveriporukalla mökille ja auto oli luonnollisesti lastattu täyteen viikonlopun viettoon tarkoitettuja varusteita. Viisi ihmistä ja heidän tavaransa täyttivät ihan hyvin kaverin rellun, joka tuolloin oli hänen ajopelinsä. Tämä näkyi myös siinä, että täyteen lastatun auton perä painui melkoisen alas, vaikka muuten kunnossa olikin.
Pääsimme lähtöpisteestä parin kilometrin päähän ja käännyimme isolle pikitielle, jota pitkin oli luvassa useampi kymmenen kilometriä autoilua ennen määränpäätä. Noh, heti tälle tielle tultuamme poliisi sattui peräämme ja pysäytti meidät saman tien.
Siinä vaiheessa ah niin iloisen odottava puheensorina autossamme vaimeni tyystin. Poppikoneesta tuleva matkamusiikkikin kuulosti väljähtyneeltä. Tähänkö päättyisi lupaavasti alkanut viikonloppu?
Poliisi kertoi pysäytyksen syyksi poikkeuksellisen alhaalla olevan auton peräpään. He halusivat varmistaa, että auto on katsastettu ja ajokunnossa. Mikäs siinä.
Kuskimme näytti kortin ja rekisteriotteen sekä kertoi auton matalan peräpään syyksi henkilöauton täyslastin. Olihan autossa maksimimäärä matkustajia ja takaluukku täynnä nuorisomökkeilyn välttämättömyystarvikkeita.
Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja kaikki kyytiläisetkin olivat tuossa vaiheessa selvin päin, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa tilanteessa poliisiin positiivisesti. Ainakin matkustajien puheliaisuuden tai pikemminkin puhumattomuuden osalta.
Seuraavaksi kurkattiinkin peräkonttiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun luukku aukesi, poliisin silmiin tuli luonnollisesti useampi korillinen kolmen tolpan mallasjuomaa. Oli siellä varmaan myös muutama makkara- ja näkkileipäpaketti saunapyyhkeiden lisäksi joihinkin väleihin tungettuna.
Ilmeenkään värähtämättä tämä ystävällinen liikenneturvallisuuden takaava viranomainen totesi lyhyehkösti ja ystävällisesti että kiitos ja hyvää matkaa. Takapenkillä olijat saivat luvan hengittää, musiikkikin alkoi taas kuulostaa hyvältä.
