Paikallinen urheiluseura FC Yli-Utos järjesti maailman ensimmäiset Pierun MM-kisat Utajärvellä vuonna 2013. Seuran jäsenenä yksi tehtäväni oli pitää huolta tapahtumaan kutsutun esiintyjän, flatulisti Mr Methanen, viihtyvyydestä hänen käyntinsä aikana. Taiteilijan oikea nimi on Paul Oldfield ja hän on kotoisin Iso-Britannian Englannin Manchesterista.
Majoituimme Mr Methanen kanssa muutamien muiden tuttujeni kanssa Roinilan kartanossa, joka oli tuolloin vuokrattavissa matkailijoiden käyttöön. Entisenä terveydenhuollon yksikkönä Roinilassa oli todella mukavasti tilaa ja huoneita kaikkia asukkaiden tarpeita varten.
Hovimestarin tehtäviini liittyen pidin huolta myös siitä, että hän sai riittävästi ruokaa, mielellään brittiläisittäin eli aamiaisella oli ainakin teetä, paahtoleipää, paistettuja kananmunia ja pekonia. Marmeladi taisi kyllä puuttua, eikä minulla ollut myöskään esiliinaa saatikka brittiläisen butlerin pukua.
Mukanani kulki myös oma palveltavani, tuolloin neljän kuukauden ikäinen beagle nimeltään Pikku. Tämä uskollinen veijari seurasi jo tuolloin hyvin tarkasti kaikkea mitä ympärillä tapahtui ja olisi mielellään kaikkeen myös osallistunut, varsinkin ruokailutapahtumiin.
Paul saapui myöhään illalla ja seuraavana aamuna minä, Paul ja Pikku olimme kolmistaan aamiaistouhuissa. Minä yritin tehdä tilavassa avokeittiössä brittiaamiaista Paulin toiveiden mukaan. Hän ohjeisti ja tietenkin myös osallistui valmisteluihin. Koira luonnollisesti pyöri koko ajan jaloissamme korvat höröllä kuono tohisten.
Yhtäkkiä huoneeseen tulvahti kammottava tuoksu, joka ilmiselvästi oli lähtöisin tee- tai paistinpannun sijaan jonkun nisäkkään ruoansulatusjärjestelmän loppupään metaanipurkauksesta. Siinä vaiheessa minä ja Paul jäykistyimme hämmennyksestä nanosekunnin ajaksi, Pikku jatkoi pyörimistään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Erinomaisen tilannetajun omaava suvaitsevainen humoristi Paul reagoi hajuun ammattinsa vaatimalla tavalla. Hän pyörähti paahtoleipä kädessään koiraan päin ja osoitti beaglea sormellaan, totesi hyvin lämpimällä äänensävyllä: ”Blame the dog.”
Siinä vaiheessa tunsin piston sydämessäni, koska tuon äänettömän mutta ei missään nimessä hajuttoman tuhnun ilmoille päästänyt nisäkäs olin minä. Se vain karkasi, tahdostani riippumatta. Mainittakoon, että en kyllä tietoisesti tuhnuttele tietyissä tilanteissa ja paikoissa. Keittiö ja ruokailutilanteet kuuluvat niihin.
Pikku tuskin pahastui, vaikka sitä asiasta sýytettiin, mutta enhän minä voinut syytä vierittää viattoman ja ah niin ihanan koiranpennun niskoille. Armottoman syyllisyydentunteen painamana kerroin omalla tilanteen pahentamalla englannillani asian Paulille.
Noh, kuten sanottu hän on hyvin huumorintajuinen, brittiläisittäin kuivakiskoisen oloinen valloittava herrasmies. Hän suhtautui kertomaani varsin hyvin, ehkä pikemminkin ihmetteli mielessään, että miksi kerroin asian hänelle. Todennäköisesti hän arvasi sen muutenkin ja ohitti tilanteen kommentillaan eli itselleen tyypillisellä kohteliaan humoristisella tavalla.
Mr Methane, Paul Oldfield, piereskelemällä itsensä elättävä brittiläinen herrasmies.
