Sain päähäni ostaa erillisen näppiksen kolmisen vuotta sitten ostettuun 21” tablettiin. Laite ei todellakaan ole mikään mukana rontattava kuten nykyiset, vaan pikemminkin pöytäkoneen tai läppärin hybridi androidilla varustettuna. Ei se kyllä kumpaakaan korvaa, koska tallennustilaa on äärimmäisen vähän ja virtakin pitää ottaa töpselistä akun puuttuessa.
Laite jäi kiihkeän alun jälkeen aika vähälle käytölle edellämainittujen syiden lisäksi siksi, että kosketusnäytön käyttö noin isolla laitteella oli hyvinkin paljon epämiellyttävämpää kuin nykyisillä max 10” vempeleillä. Laitteen lähes lappeellaan pitäminen vaikutti näytön näkyvyyteen huonosta katselukulmasta johtuen, vaikka silloin näyttöä oli helpompi kosketella.
Tabletin ollessa pystyasennossa, vaikkakin kallellaan, näytön hiplaaminen oli yllättävän raskasta käsille, jotka ovat lähes koko ajan ilmassa ja kosketuskohtien väliset etäisyydet ovat isot. Kokeilkaa vaikka itse laittamalla tavallinen näppis pystyyn ja näpytelkää hetki. Kädet ja sormet eivät koskaan ole vähääkään levossa tai hetkeäkään mukavassa asennossa.
Silloin näppis ja hiiri jäi jostain syystä hankkimatta, mutta nyt päätin tehdä asialle jotain. Laite on kuitenkin monilta ominaisuuksiltaan ihan laadukas. Hintakin oli sen verran kova, ettei raaski hyllyssä pelkkänä pölynkerääjänä pitää.
Siispä ihan ensiksi nettiin hakemaan sopivaa vempelettä. En ole enää ihan varma hakusanoista mitä käytin eka kerralla, mutta niitä oli kolme. Saattoivat olla vaikkapa ”bluetooth”, ”näppäimistö”, ”android” tai ”tabletti”. En muista siksi, että meni kolmena päivänä useampi tunti, kun sopivaa kampetta etsin ja hakutermejä tuli käytettyä vähän muitakin kuin nuo. Nuo neljä olivat vaan niitä keskeisempiä, käytin aluksi siis kolmen yhdistelmää per haku.
Noh, nyt kolmen päivän jälkeen asia on kunnossa, tabletissa on bluetoothilla toimiva näppis+hiiri -yhdistelmä. Hinta oli todella halpa ja vehkeet toimii kuin ihmisen mieli. Tai junan vessa, kuten nykyisin tavataan sanoa. Tarkoitan moitteetta, kumpikaan edellä mainitusta kielikuvista ei mielestäni sitä välttämättä meinaa.
Hakuprosessista ja varsinkin siihen liittyvästä mainonnasta ja markkinoinnista jäi kyllä vähän hampaankoloon. Ihka ensimmäinen haku ja ensimmäinen tulos näytti tosi hyvältä, joten klikkasin sitä. Jipii! Juuri sellainen mitä hain ja yhteensopiva laitteelleni sekä sen android-versiolle. Hintakin todella edullinen. Siispä siitä vaan tilaamaan.
Jaa, laite onkin poistotuote ja yllätys yllätys, yhtään kappaletta ei ollut ketjun verkkokaupassa saatikka yhdessäkään kivijalassa. Puhumattakaan siitä, että sitä olisi tukusta tilattu tai jopa sieltä tulossa. Tuote oli varmaankin unohtunut kauppiaalta vahingossa nettikauppaan roikkumaan. Tai sitten se oli jätetty sinne pilkkimään asiakkaita, jotka epätoivossaan ostivat jotain vastaavaa tai ihan muuta tavaraa tuotteen perässä kauppaan tullessaan.
Kyseinen kauppa on Suomessa iso toimija, joka aloitti verkossa ja on sittemmin rakennellut myös kivijalkakauppoja. Tuotteet olivat alkuun hyvin pitkälle tietotekniikkaa ja viihde-elektroniikkaa, mutta ilmeinen konseptin toimivuus on saanut yrityksen laajentamaan vaikoimaansa suunnilleen kynsileikkureista valtameriristeilijöihin.
Kyseisestä kaupasta en mieleistäni korvaavaa tuotetta löytänyt. En kyllä juurikaan edes etsinyt, koska tuon tyyppinen markkinointi/mainostaminen, eli tuotetta ei enää ole eikä tule, on mielestäni vähintäänkin epämiellyttävää. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta samassa paikassa.
Yritin kuitenkin samaa vempelettä, merkki ja malli, hakea muista Suomessa toimivista kaupoista siinä onnistumatta. Siispä intoa puhkuen seuraavia hakuja aiemmin mainituilla termeillä lonimaan. Hakuhan palautti arviolta 16 ziljoonaa tulosta, joten pengottavaa riitti, mutta niiden osuvuus oli vähintäänkin heikohko. Kuvahakuakin kokeilin, ilman hyvää tulosta.
Ensimmäinen päivä meni ihan leppoisissa ja positiivisissa merkeissä. Olinhan varma, että kyllä näitä vielä jostain löytyy pellolle levitettäväksi asti ja helposti, kun nykyään on tuo ihmeellinen internetin maailma. Mitä vielä, se muuttui ihmeellisestä kummalliseksi.
Seuraavaksi karsin pois kaikki ulkomailta käsin toimivat kaupat, koska niiden tuotteissa ei ollut näitä rakkaan äidinkielemme ääkkösiä. Toki ongelman voisi kiertää jollain sovelluksella, mutta halusin kuitenkin mieluummin kirjainten löytyvän näppikseltä alun perinkin, koska Suomen kieli on kaunis ja monivivahteinen. Mainituista vivahteista kävi mielessäni useampikin tämän hankintaprosessin aikana ja loppua kohden ne olivat aina vain negatiivisempia.
Omituista kyllä, myös suomalaiset toimijat laidasta laitaan kauppasivat ääkkösettömiä laitteita. Johtunee sovellustarjonnan lisäksi karmealla vauhdilla lisääntyvästä Finglishistä, joka näyttää väistämättä rapauttavan oman kielemme. Ikävä kyllä. Raadollisempi syy on tietenkin säästöt, joita kaupat pyrkivät tekemään koko ajan, kunhan ne kohdistuvat niiden omiin kuluhin. Muutos Suomen kielen tarpeita vastaavaksi ei tietenkään ole ilmaista.
Seuraava haaste olikin tuotekuvaus. Hyvin harvan tuotteen nimessä tai tuotesivun tiedoissa oli heti nähtävillä yhteensopivuus tai -sopimattomuus eri käyttöjärjestelmien, varsinkaan androidin, kanssa. Joidenkin kauppojen tuotesivun välilehdillä oli speksit, mutta sielläkään ei asiaa läheskään aina mainittu. Jos maininta oli, sitten siitä puuttui androidin versio, johon vehje kelpaa. Muistini mukaan kahdessa tai kolmessa myös androidin versio mainittiin eli valitettavan harvoin.
Kuten jo sanoin, eka päivä netissä meni ihan leppoisasti. Toisena päivänä alkoi jo hiukkasen ohimosuoni pullottaa edelleämainittujen kiemuroitten vuoksi. Kolmantena olin jo luovuttamassa ja ostamassa tuotetta, joka olisi edes vähän sinne päin.
Yhtenä päivänä sain niin optimistisen puuskan, että kävin kolmessa paikallisessa kivijalassa, joista voisi tuurilla löytyä jotain sopivaa. Yhdestäkään ei löytynyt tuotetta, jonka pakkauksen kyljestä olisi löytynyt riittävästi tietoa yhteensopivuudesta tablettini kanssa. Yhdessä kaupassa oli yksi myyjä, joka näki epätietoisuuteni. Tuli ystävällisesti tarjoamaan apuaan, valitettavasti en sitä saanut, vaikka yritys oli hyvä. Pieni kaupunki, pieni tarjonta, harmillista mutta realistista.
Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, asia sai onnellisen päätöksen. Menin rutiiniluontoisesti käymään rakkaan – joskus tosin vähemmän rakkaan – veljeni luona koirien ulkoilutuksen merkeissä. Omakotitalo ja aidattu piha niin mikäs siinä. Kahvitkin tulee siellä samalla särvittyä maukkaalla säälipullalla höystettynä, puhumattakaan kahvipöytäjorinoista.
Ja kyllä kannatti. Avauduin velipojalle kyseisestä hankintaprosessista, enkä ehtinyt montakaan sanaa sanoa, kun hän keskeytti. Kertoi omistavansa kaksi kappaletta tämän jutun alussa mainitsemaani näppis+hiiri -pakettia. Siis se ihka ensimmäinen hakuosuma. Oli kuulemma ostanut aikoja sitten jostain tarjouksesta, mutta olivat jääneet käyttämättä, koska hän ei pitänyt niiden ergonomisesta muotoilusta.
Hetken ajan teki mieli ”muotoilla ergonomisesti” omaa päätä seinää vasten, koska en ollut aiemmin älynnyt häneltä kysyä edes vinkkejä. Onhan hän kuitenkin tunnetusti tietoteknologiaan hurahtanut ja hänessäkin elää pieni hamsteri. Toisin kuin allekirjoittaneessa, jossa se on melko suuri.
Eikun laitteet kainaloon, körökörö kiireenvilkkaa kotiin ja kädet täristen uusia leluja asentamaan. Kahden sivun manuaalin lukeminen(iso fontti) ja näppiksen sekä hiiren toimintakuntoon saaminen kesti lähes viisi minuuttia. Unohdetaan se puoli tuntia, joka meni alussa hukkaan, kun yritin tehdä homman Siperia-mallia soveltamalla eli kokemuksen kautta.
Vaikka vastoinkäymiset kasvattivat parran ja verenpainelääkekulujen lisäksi luonnetta, jokin jäi silti kaivelemaan. Se on nykyaikainen netissä tapahtuva mainostaminen ja markkinointi.
Miksi sivustot mainostavat tuotteita, joita niillä ei todellisuudessa ole myynnissä? Miksi hakukoneoptimoinnilla ja muilla tyhjänpäiväisillä verkkokikkailuilla ihmisiä johdatellaan sivustoile, joilla ei ole verkkoshoppailijalle mitään todellista tarjottavaa? Klikit eivät elätä tavarakauppiasta vaan ostot. Itselleni jäi lähinnä paha mieli ja huono kokemus niistä kauppasivustoista, joilta en löytynyt mitään hakutermeihini sopivia tuotteita.
Miksi tuotetiedot, tässä tapauksessa varsinkin käyttöjärjestelmien yhteensopivuus, ovat hyvin suppeita ja puutteellisia. Puuttuvilla ja vaillinnaisilla tuotetiedoilla jää ostokset tekemättä. Pahimmillaan tuote palautetaan, mikä ei todellakaan ole kauppiaalle ilmaista saatikka hyvää mainosta. Klikit eivät vieläkään elätä tavarakauppiasta vaan se, että nettiasiakas ostaa jotain. Ja pitää ostoksensa.
Eräs sukulainen käytti tämänkaltaisesta mainonnasta ja markkinoinnista ilmausta ”ajan varastaminen”. Kivijalkakaupoissa on vähintään yksi kappale mainostettua tuotetta, verkkokaupoissa joihin hakusanat ohjaavat, ei välttämättä sitäkään. Joku ehkä pitää tuollaista tehokkaana ja tuottavana koska kyllä ”verkkoshoppailija jotain ostaa”, minä pidän sitä harhaanjohtavana. Aikavarkaus ei ole rikos, mutta turhauttavaa se on. Kivijalkaliikkeissä voi osoittaa mieltään jaloilla, verkkokaupoissa hiirellä.
Oikein toteutettu mainonta ja markkinointi on upea ja tavoiteltava asia. Mielelläni olisin sitä kehittämässä. Se tuo asiakkaita ja sitä mukaa myös tuottoja. Puhumattakaan siitä, minkälaisia mielikuvia se herättää ihmisissä. Ei-oo:n ja joo-joo:n myyminen ei liene kannattavaa.
Summa summarum: Usko useaan verkkokauppaan meni, mielenterveys meinasi mennä, kivijalkashoppailuna kunto olisi noussut kohisten. Sain haluamani hyvälaatuisen tuotteen, kuorrutettuna netti-ikkunashoppailukiertueen tuottamalla hartiakivulla, joka paranee kun kipaisen paikallisesta hypermarketista hakemaan litran purkin piimää piristykseksi sieltä perimmäisestä nurkasta, maitojen vierestä.
