Henkilökohtainen kriitikko
Siinä se oli. Nimittäin vajaan kahdenkymmenen vuoden ura julkisella sektorilla. Edessä oli väistämättä ammatin vaihto johonkin muuhun. Entiseen ei ole paluuta.
Onneksi useamman vuosikymmenen elämänkokemus työkokemuksen lisäksi oli opettanut, että vaihtoehtoja on aina, kunhan itse on valmis muutokseen. Olin siihen valmis ja kun tiedossa oli vihdoinkin sekin, mitä itse haluaa ja ennen kaikkea mihin on valmiuksia ihmisenä, suunta oli selvä. Eteenpäin.
Kun ikääkin alkaa olla sen verran, että ei ole ihan ensimmäinen valinta yhdellekään työnantajalle, itsensä työllistäminen eli yrittäjyys tuntui yhdeltä vaihtoehdolta. Useampaan hakemukseen tullut kirjallinen, kohtealias vastaus ”Kiitos mielenkiinnostasi, mutta…” vahvisti ajatusta yrittäjyydestä.
Vaikka joskus nuorena miehenä myyntityö isossa yrityksessä olikin tullut tutuksi, itsensä työllistäminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana on kuitenkin ihan eri asia. Myyntityöstä toisen palveluksessa sai sentään aluksi provisioperusteisen kuukausipalkan takuuosalla, toisin kuin itsenäisenä yrittäjänä, jolloin kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.
Onneksi olin kuitenkin nyt päättyneen työuran aikana toiminut jonkin aikaa sivutoimisena yrittäjänä. Vaikka se olikin enempi harrastelua, tutuiksi tulivat yrityksen pyörittämiseen liittyvät kuviot alusta alkaen kuten yrityksen perustaminen käytännössä, työnantajamaksut, verot ynnämuut lakisääteiset kiemurat. Olipahan jotain ajanvietettä leipätyön ohessa.
Ikävä kyllä yksi asia yrittäjyydessä on allekirjoittaneelle ollut aina haastava. Sitä se oli jo nuorena miehenä myyntityössä, sivutoimisena yrittäjänä palkkatyön ohessa ja nyt, kun ajatuksenani on loikka yritysmaailmaan ottaa.
Haastavinta on itsensä myyminen. Ei riitä, että on hyvä tuote, hyvä markkina ja muutkin asiat kunnossa. Saanko sydämeni ja sitä kautta oman uskoni siihen, että vahvuuteni ja niiden hyödyntäminen toimii pohjana kyvyilleni tuottaa ja myydä jotain sellaista, josta joku on valmis maksamaan.
Olen jo penikasta asti ollut vahva verbaalisesti, sekä suullisesti että kirjallisesti. Halu kirjoittaa on kulkenut elämäni ajan mukanani. Jo kouluaikoina kirjoitin aineita mielelläni, sama jatkui ammatillisissa opinnoissa ja kyllä kynä sauhusi myös omalla ajalla. Allekirjoittaneelle ATK oli oikea onnenpotku, koska jossain vaiheessa pöytälaatikot meinasivat käydä pieniksi.
En tietenkään julkaissut koskaan näitä omia kirjoituksiani, kunhan rustasin niitä omaksi ilokseni. Toki näin internetin ihmeellisen maailman aikana olen niitä julkaissut jossain blogissa tai sosiaalisessa mediassa. Jossain vaiheessa innostuin jopa rakentamaan kotisivuston, joka perustui näihin kirjoituksiin, aiheena kalastus, bridge ja elämän hassut sattumat. Sivuja jollain ilmaisohjelmistolla rakentaessa kävi mielessä, että sekin on mielenkiintoista ja mukavaa, mutta vieläkö paukut riittäisivät koodauksen perinpohjaiseen opettelemiseen.
Se hyvä puoli entisessä työssäni oli, että oleellinen osa työtä oli niiden asioiden kirjaaminen, mitä töissä ollessa tapahtui tai mistä siellä keskusteltiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin että saat tehdä jotain, mistä nautit ja missä olet hyvä.
Nyt, kun kirjoittamisesta on tarkoitus ansaita elanto yrittäjänä, edessä on tietenkin valinta, miten se on mahdollista. Tässä vaiheessa ajatus on, että ala olisi sisällön tuotanto ja nimen omaan tekstin tuottajana. Esimerkiksi valokuvaaminen ei ole allekirjoittaneen juttu. Selfietkin tuppaavat aina epäonnistumaan, mikä johtuu kyllä suurelta osin siitä, mitä meikäläinen näkee peilistä hampaita harjatessa.
Myös suullisesti kykenen itseäni sen verran ilmaisemaan, että sekin on yksi vaihtoehto. Vaikkapa juontajana tai kuulutajana sopivissa tilanteissa. Kymmenisen vuotta sitä hommaa olen vapaaehtoistyönä tehnyt ja palaute on ollut sitä luokkaa, että esiintyminen ja puhuminen kuuluvat erittäin suurella todennäköisyydellä vahvuuksiini.
Näistä hyvistä puolista huolimatta taustalla pysyy aiemmin mainitsemani haaste, joka on selvitettävä. Kuinka tuotteistan lahjani kirjoittajana ja esiintyjänä?
Onneksi tänä päivänä yhteiskunnassa on aloitteleville yrittäjille valmennuksia. Onnekseni olen älynnyt niihin turvautua. Vaikka ikää ja kokemusta on, aina on tilaa uusille ja ulkopuolisilta saaduille ajatuksille. Siispä kävin jo syksyllä lyhyen kolmen päivän pituisen oman yrityksen perustamis- valmennuksen.
Vaikka kurssi oli lyhyt, se oli tiivis ja ainakin itselleni tuli selväksi, mitä asioita yrityksen perustamisessa kannattaa huomioida ja mitä yrittäjälle tulee eteen toimialasta riippumatta. Kyseisen koulutuksen tavoite oli mielestäni enemmänkin motivointi – tai motivaation selvittäminen – yrittäjyyttä harkitseville.
Kohdallani tilanne johti siihen, että keväällä 2018 hakeuduin kolmen kuukauden yrittäjyysvalmennukseen, joka on jo huomattavasti isompi askel yrittäjyyttä kohti. Saas nähdä, missä vaiheessa teen sen viimeisen loikan? Tässä vaiheessa englanninkielisessä kertomuksessa lukisi ”to be continued” mutta koska teksti on kirjoitettu Suomen kielellä, menköön loputkin sen mukaan. Jatkoa seuraa.
